Vielä on viikko Tiruvannamalai-aikaa.

Pirkko on nytkin kirjastossa, kun minun aikani meni toimivan nettiyhteyden etsimiseen.

Olen pitänyt kolme viikkoa uskontodialogikeskusteluja maanantaista perjantaihin, eli viisi sessiota viikossa. Aiheina muiden muassa: Ovatko uskonnot sovitettavissa toisiinsa, mikä on Self, mitä tarkoitetaan ”antautumisella”, ”surrender” ( termi esiintyy usein täkäläisessä gurulle antautumispuheessa), mitä tehdä kärsimykselle?, mitä sinulle on mieli, ajatukset ja Self?. Keskustelumetodi on tuttu ignatiaanisista jakamisharjoituksista: aloitetaan hiljaisuudella – halukkaat jakavat, eivät dogmaansa, vaan sen hetken ajatuksiaan aiheesta 5-10 min – ja jakamisten väleissä kannetaan äsken kuultua hiljaisuudessa – tarkentavia kysymyksiä voi esittää, mutta toista ei oikaista – kaikkien ei ole pakko jakaa – lopuksi vielä hiljaisuus. Ignatiaanisessa kaavasta poiketen joukko on jäänyt vielä keskustelemaan jostakin esille nousseesta aiheesta. Talo tarjoaa keksiä, chaita ja etelä-intialaista maitokahvia.

Iltapäivisin olemme huvitelleet Pirkon kanssa pitämällä meditaatiohetken jostakin evankeliumien kertomuksesta. Vain kerran olimme kahdestaan. Kerran mukaan tuli englantilainen pariskunta, joka ei ollut tunnistanut hetken mainostekstin ”Gospel meditation” -fraasia kristilliseksi. He jäivät kuitenkin muina miehinä paikalle mietiskelemään Jeesukseen tuhlattua alabasteria.

Koetan saada aikaiseksi välitilinpäätöksen Tirun uskonnollisuudesta vielä ennen kuin lähdemme täältä ja jatkamme matkaa uusille taloille.