Olimme tänään sunnuntaina 15.2. ensimmäistä kertaa Arcot-kirkon (dalit-kirkko) jumalanpalveluksessa ja sen jälkeen kahden kIrkon jäsenen kihlajaisjuhlassa. Kirkossa naiset istuivat vasemmalla puolella kirkkosalia, miehet oikealla. Tamilin kuuntelu alkoi käydä jo työstä. Kirkossa ymmärsin muutaman sanan, muun muassa ”Jesaja”, ”aamen” ja ”lutheran tradition”. Kihlajaisjuhlassa, jota mainittiin pienimuotoiseksi, oli 600 vierasta, ja pitopalvelu syötti meidät kaikki.
Kirkon suhde Danish Missionary SocIetyyn ja nykyisin Danmissioniin on meistä samankaltainen kuin Namibian kirkon suhde Suomen Lähetysseuraan: avoimen kiitollinen ja arvostava, mutta myös ystävällisen kriittinen. Kihlajaisjuhlassa (kihlauksen todettiin olevan raamatullinen ja jatkamisen arvoinen traditio – onhan meidätkin kihlattu Kristukselle, ja hääjuhlakin on tiedossa!) ensin paria ja sitten lahjoja siunaamaan pyydettiin Danmissionin sattumoisin paikakalla olevia edustajia.
Useat dalit-pastorit ovat korviemme kuullen kiitäneet tanskalaisia: he toivat meille ihmisarvon ja tekivät meistä kansan. Samat pastorit sanovat, että lähetystyö on luonut Intian sairaanhoitolaitoksen ja koululaitoksen. Edelliseltä Intian reissultani 2013 muistan, että Jarkhandin Ranchissa uudetkin koulut pyritään nimeämään kristillisiksi, koska niillä on hyvä maine. Tiruvannamalaissa on toiminut Tanskan Lähetysseuran koulu. Aikoinaan se oli alueen ainoa lukio, ja kaikki noin viisikymppiset ja yli ovat käyneet lähetyksen koulun. Arunawachalaran Shivan ylipappikin muisteli kuulema kyynelsilmin Raamatun kertomuksia. Samalla mahdollistui yksi Tiruvannamalain ihme. Nykyisen Shivan temppelin tuleva ylipappi on Quo Vadis -keskuksen dalitpastori Joshua Peterin koulukaveri. Heidän perheensä syövät yhdessä, ja ovat olleet vuorotellen lapsenvahtina toisilleen, dalit ja bramiini
Arcot-kirkon jumalanpalvelus noudatti eurooppalaista kaavaa, liturgista laulua oli paljon, sävelet länsimaisia, mutta äänenkäyttö ja fraseeraus intialaista. Kaikki virret olivat joko saksalaista tai tai anglosaksista perua. Tamiliksi on sävelletty ja sanoitettu hymnejä, mutta virsikirjaan ei niitä ole vielä ehtinyt.
Quo Vadis -keskuksen sunnuntai-illan hartaus sen sijaan menee täkäläisin lauluin, soittimin ja menoin. Tänään menemme vielä sinne. Osa kaavasta on peräisin Santi Vanamista.
Poliittisesti dalit ja kristityt ovat nykyisin varpaillaan. Pääministeri Modin JBT-puolue liputtaa hindutva-politiikkaa, mikä pitkällä tähtäimellä voi tarkoittaa tiukkoja aikoja ei-hinduille. Vaihdoin muutaman sanan Arcot-kirkon emerituspiispa Gideonin kanssa. Hän ei voinut pidättää tyytyväistä hymyään QV:n kuistilla, kun puheeksi tuli JBT-puolueen tappio (3 paikkaa 70:stä) pari vuotta vanhan ja JBT:n sekä kongressipuolueen valtaa haastavalle AAP-puolueelle Delhin paikallisvaaleissa. Gandhin suvun korruptoituneeksi väitetty kongressipuolue ei saanut kaupunginhallitukseen yhtäkään paikkaa. Barak Obaman vierailun jälkeen Modin JBT näytti kulkevan voitosta voittoon, mutta Delhissä hindutva-aatteelle tuli rökäletappio. Ensimmäinen JBT:n jatkuvan nousevan käyrän notkahdus!