Kirkko ja kaupunki -lehti siteerasi artikkelissa ”Ehkä ei ole tahdonalainen juttu, uskooko vai ei” muun muassa järjestökentällä talouspäällikkönä työskentelevää älykkö Aleksi Harmokiveä (Luin nettiversion 28.2.2021): ”Onko uskottavampaa ajatella, että on olemassa jokin taho, joka on luonut tämän kaiken? Vai onko uskottavampaa, että maailmankaikkeus on alkanut alkuräjähdyksessä ja edennyt epätodennäköisten sattumien kautta siihen pisteeseen, että Harmokivi istuu keittiössään syöttämässä puolivuotiasta tytärtään ja pohtimassa maailmankatsomustaan?
Vastaus on, että jälkimmäinen skenaario on uskottavampi.”
Hahmottelen seuraavassa vastausta väitteisiin, joita fiksu Harmokivi ei esitä. Artikkeli muistutti minua siitä, että useat ajattelevat alkuräjähdys-ajatuksen syrjäyttävän luomisajatuksen kokonaan.
Oletus, että Jumalan, ollakseen olemassa, täytyisi löytyä kosmoksen fysikaaliselta jatkumolta sen kaikkein merkittävimpänä ja ensimmäisenä toimijana, on höpsö. Tähän höpsötykseen Harmokivi ei syyllisty. Jumala ei ole olio olioiden joukossa. Hän on olemisen perusta.
”Ajatus siitä, että alkuräjähdysteoria jotenkin korvaisi Jumalan on sikälikin hassu, että koko teorian alun perin esittänyt Georges Lemaitre oli paitsi kosmologi, myös katolinen pappi. Brittiläinen tähtitieteilijä Fred Hoyle taas piti koko alkuräjähdysteoriaa pseudotieteenä, koska se hänen mukaansa muistutti liikaa luomisen ajatusta.” Ajatus luomisesta ja big bang -teoria eivät sulje toisiaan pois. Molemmat ovat levollisesti voimassa yhtäaikaa ja rinnakkain.
Puhe alkuräjähdyksestä ei selitä fysikaalisen todellisuuden olemassaoloa. Harmokivi ei sano, että koska ymmärrämme tieteellisen tutkimuksen nojalla jatkumon isosta paukusta tähän päivään, jumala-oletus tulisi täysin turhaksi. Occamin partaveitsi, joka leikkaa liian monimutkaiset rönsyt pois, löytyy Ilmeisesti hänen kylppärinsä peilikaapista: ”fysikalistinen skenaario on hänestä vain uskottavampi, ei tarvitse olettaa tuntematonta tekijää tuntemattoman olemassaolemisen taakse”. Tyyliin: Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss man schweigen.
Pitäytyminen vain olemassaoloputken sisäiseen selitykseen on minusta maaginen temppu, jonka avulla jotkut ajattelevat saavansa olemassaolon haltuunsa. Sille nimetään alkupiste evoluution salliman ymmärryksen avulla ja sitten toistetaan tieteellisen tutkimuksen ja teorianmuodostuksen avulla tarkentuvaa kehityskertomusta. Käärmeenpuremaa hallitaan laulamalla käärmeen syntyloitsua.
Alkuräjähdysloitsun toistamisella, tapahtuipa räjähdyksiä ja suppuun kutistumisia sitten vaikka äärettömän pitkässä aioonien sarjassa, olemassaolo jää edelleen täysin, kokonaan ja tykkänään selittämättä. Multiversumienkaan olettaminen ei päästä pälkähästä. Fysikaalisten prosessien tarkimmatkaan kuvaukset eivät selitä niiden olemassaoloa.
(Olen keskustellut tästä sepustuksesta kolmen arvostamani ja tavallisesti asioista hyvin perillä olevan henkilön kanssa. Lainausmerkeissä olevat sanoitukset tulevat heiltä. Nimiä en kuitenkaan paljasta, ettei someräntää roiskuisi heidän tupiinsa.)
Pekka Y Hiltunen