Tervehdys. Hetkeksi putosin kaikkien verkkojen tavoittamattomiin.
Elämäni rankin retriitti on ohi, kaksitoista kokonaista päivää ja kaksi vajaata. Välillä tuntui, etten jaksa. Yleensä retriitit ovat kivoja. Tämä meni reilusti mukavuusalueeni reunan yli.
Mutta hyvääkin oli, kuten on aina. Meitä palvelleet ihmiset olivat ihania ja osaavia. Ohjaajamme täti oli vallan mainio pakkaus, jolle kielimuuri ei ollut mikään sydämellisyyden osoittamisen este. Isä Korko Moseksen uraa ihmisten, köyhien, syrjäytyneiden ja alkoholistien auttajana en voi mitenkään ohittaa. Hän myös paneutui tehtäväänsä ihmeellisen antautuneesti. Paikka oli ekologisesti ja luonnonläheisesti toimiva astienpesutuhkaa ja ruohosta tehtyä tiskaussientä myöten.
Retriittimme yleisteema oli Nama Yapam, eli nimen avuksi huutaminen. Harjoitimme päivittäin Jeesus-rukousta, minulle muodossa ”Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä”, ja enemmän kuin koskaan näin tiiviisti. Viimeisenä päivänä tavoite oli, osan päivää paastoten, yli 10 000 toistoa. Se ylittyi, arvioin.
Nama Yapam on yksi hindulainen meditaation muoto, onpa se joskus esitetty omaksi jooga-lajikseenkin bakhti-, karma-, jnana- ja dhyana-joogan lisäksi. Jeesus-rukous opetettiin muodossa ”Om Jeesus Kristus om”, jossa ”om” merkitsee alkuperäistä sanaa, jolla jumaluus emanoi itsestään kosmoksen ja meidät siinä mukana (tulkinta minun kuulemani perusteella, asiantuntijat tietävät ja kirjallisista lähteistä löytyy parempia, mutta tällä hetkellä en pääse kirjoista kurkkimaan). Käytin kuitenkin retriittikirjasemme mahdolliseksi mainitsemaa ortodoksimuotoa tai sen lyhyempiä versioita, jossa syntisyys-teema on vielä mukana.
Jeesus-rukous ei tehnyt retriittiä rankaksi. Sen teki teologia, johon rukous liitettiin. Ashramin kirjastosta löysin teologialle nimenkin, Interspirituality, mutta siitä sittemmin, ettei tämä menisi aivan liian pitkäksi.
Seuraavassa muutamia poimintoja kuulemastani teologiasta. Se on suoraa ja alaspäin rankkenevaa jatkumoa helmikuun Quo Vadis -kokemukselle ja maaliskuun alun Santi Vanamissa kuulemalleni puheelle.
– Jeesus on samanlainen ihminen kuin mekin. Jumala-oivallus on kaikille mahdollinen samalla tavalla kuin Jeesuksellekin. Minulla ja Jeesuksella ei ole lähtökohtaista laadullista eroa.
– Jeesuksen kuolema ristillä ja ylösnousemus eivät ole keskeisiä. Jeesuksen hauta Kashmirissa saattaa olla hyvinkin aito.
– Jeesuksen historiallisuus ei ole keskeistä, vaan viisaus, jota hän opetti: jumaloivallus. Idän viisauskirjallisuus, tässä retriitissä erityisesti Baghavadgita, on yhtä arvokas kuin juutalaisten ja varhaisten kristittyjen tekstit. Ne kuvaavat toisiaan täydentäen samaa kokemusta. Uskontojen opetukset kaiken kaikkiaan ovat toisiansa täydentäviä.
– Jeesuksen yliluonnolliset taidot ovat kehittyneille joogeille tuttuja siddhitaitoja, aineen materialisointia ja luononlakien hallintaa.
-Jeesusta voi ja kannattaa rukoilla. Hän on guru, joka johdattaa meitä jumala-oivallukseen, siihen että olemme yhtä Isän kanssa. Jeesus johdattaa meidät Jumala-bussipysäkille. Astuttuamme bussista jumaluuteen, Jeesus tulee tarpeettomaksi. Vastaavia guruja löytyy kaikista kunnon uskonnoista, esimerkiksi kanssamme retriitissä ollut sikhi rukokoili sikhien gurua: ”WaheGuru”.
– Varsinainen tie jumalyhteyteen on meditaatio.
– Jeesus on sydän-chakran, anāhatan guru. Anāhatassa toimii kaksi vastakkaista voimaa, alas aistimaailmaan johdattava ja toinen korkeampiin tiedostamisen tasoihin korottava voima. Kuvassa kaksitoista lootuksen terälehteä ympäröi kahta kolmiota, joista punaisen kärki osoittaa alas ja sinisen kärki ylös. Jeesus-nimen toistaminen aktivoi gurun ominaisuudet Nama Yapamin harjoittajassa.

– Ehtoollinen on alemman, kollektiivisen uskonto-tietoisuuden tason touhua, ja on universaalin tiedostamistason saavuttaneille veijareille tarpeetonta uskonnollista rituaalimeininkiä, puhumattakaan ylimmän ”kaikki on yhtä” -tason saavuttaneista.
– Ihminen ei ole syntinen, vaan tekee virheitä, joista tulee oppia matkallaan täydellisyyteen. Se saattaa kestää useita elämänkaaria. Jiddu Krishnamurtikin näki syvässä meditaatiossa tuhansien elämänkaariensa erheet ja vaiheet.
Mielestäni ihmisten, jotka ajattelevat, että kaikkien uskontojen peruskokemus on sama, pitäisi nähdä myös ajatuksensa seuraukset: jos näin on, kaikkien uskontojen perusopetukset tulee ottaa huomioon ja käytäntöön samanarvoisina. Eikä tässä kaikki. On osattava nähdä, millä tavoin uskonnot nähdään samana. Tämän retriitin opetuksissa Bhagavadgita tarjosi perusrakenteen, jonka lävitse muiden uskontojen spiritualiteetti tulkittiin.

Se, että retriitti oli minulle raskas ja uuvuttava, ei estänyt kevyttä ja jaettua tunnelmaa naisten sariin pukeutumis-hauskuutuksessa eikä lähtiessä, kun odotimme klo 10:ksi tilattua tilattua autoriksha-kuljetusta tunnin verran ja juttelimme leppoisasti portailla istuen.

Terveiset tältä reunalta.