Intian protestanttinen lähetys alkoi, kun Bartholomew Ziegenbalg ja Henrich Plutcho saapuivat maahan Saksasta Hallen yliopistosta 1706. Hankkeen yhtenä puuhamiehenä tuolloin toimi Tanskan kuningas Frederik IV visit the site. Sitä ennen Intiaan oli mahdollisesti ehtinyt jo apostoli Tuomas ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla (Evidenssiä etsitään yhä, mutta täkäläiset pitävät asiaa varmana. Menemme vielä muun muassa Chennaihin a. Tuomaan haudalle. Ehkä me emme sen parempaa evidenssiä löydä:-) – joku toinen siis! BBC:llä oli taannoin kiehtova dokumentti, joka kertoi 300 eKr olemassaolleesta juutalaisesta kauppahuoneesta, joka hoiti Intian Goan ja Rooman välistä väriainekauppaa – mikä olisi voinut estää Tuomasta hyppäämästä kauppalaivaan!), mutta Idän apostolinen (Syyrian) kirkko nyt ainakin tuli Intiaan, olisko ollut viimeistään 800-luvulla.
Saksalainen lähetystyöläinen Ernest Carl Ochs sanoi hyvästi omalle lähetysjärjestölleen 1863, yli 150 vuotta Ziegenbaldin jälkeen, koska järjestö ei puuttunut syntyvien kristillisten yhteisöjen kastijärjestelmää ylläpitäviin käytäntöihin. Ernest siirtyi Melpattambakkamiin, silloisen Etelä-Arcotin alueelle ja perusti orpokodin näkynään kluoda astiton yhteisö. 1864 Danish Missionary Society (DMS) rekrytoi Ernestin kaartiinsa. Tanskalainen herätys oli ensin luonut Inner Mission of Denmarkin (Täytyy sillä olla tanskalainenkin nimi, vaan dokumenttini ei kerro.), joka taas synnytti DMS:n. Niinhän Suomessakin lähetystyön alku liittyi kansallisten herätysliikkeiden nosteeseen. Kastiton yhteisö ja muotoutuva kirkko kuitenkin pian pelkistyi pelkästään kastittomien eli dalitien kirkoksi. Heidän seuransa ei muille kelvannut.
DMS keskittyi alusta alkaen julistuksen lisäksi terveydenhuoltoon ja yleisen koulutuksen kehittämiseen. ”Intian terveydenhuolto ja koulutus on lähetystyön hedelmä!” Arcot-kirkko syntyi 1951. Sitä ennen se oli Danish Mission Church. Lähetyksen aika päättyi lopullisesti, kun neiti Janne Garder palasi Tanskaan vuonna 2003. Kansainväliset partnerit rahoittavat silti edelleen Arcot-kirkon hankkeita, sairaaloita, kouluja, nuorisotyötä ja muun muassa Quo Vadis -keskusta.
Arcot-kirkko pitää edelleen keskeisenä arvonaan marginalisoituneista huolehtimista. Aiemmin kovatasoisesta – aikanaan Tiruvannamalain ainoasta koulusta – Danish Missionary Schoolista on nyt tullut koulupudokkaiden opinahjo eivätkä tulokset yllä parhaiden koulujen tasolle, mutta dalit-kirkko on tyytyväinen: ne jotka ovat vaarassa jäädä kokonaan ulkopuolelle, saavat samat mahdollisuudet.
Nuorissa (?) kirkoissa ei kaikki kuitenkaan ole ruusuista, kuten hyvin Thaimaan vuosittainen muistamme. Ihmisen raadollisuus muistuttaa ahkerasti itsestään: lähelle Quo Vadis-keskuksen porttia olevaan muuriin ja pastori Joshua Peterin kotia jokin ärtynyt Arcot-kirkon porukka liimasi eilen näyttäviä julisteita, joissa ulkomaiset rahoittajat, omien länsimaisten kolonialistisen ja paikallista kristillisen spiritualiteetin harmoniaa hajottavien agendojensa ujuttajat ja näiden paikalliset lakeijat saavat kuulla kunniansa.
