Välipäivä 4.4.2015

Välipäivä: Jeesus on haudassaan, ja me touhuilemme omiamme.

Retkemme kolmas vaihe alkaa huomenna. Meidän on määrä tavata ystävämme Marja-Leena Heikkilä-Horn ja tämän myanmarilainen ystävä klo 9 Raintree-hotellin aulassa. Marja-Leena, Marle opettaa Aasian historiaa Mahidolin yliopistossa Bangkokissa, ja burmalaisneitokainen opiskelee siellä.

1. Retken ensimmäinen vaihe oli helmikuu ja vapaaehtoistyö Quo Vadis -dialogikekuksessa. Pirkolle se oli kirjastotyötä, minulle uskontodialogia.

2. Toinen vaihe oli osallistuminen ashram-elämään, ensin Santi Vanamissa, sitten Dhyana Vanamissa (santi, rauha; dhyana, meditaatio; vanam, metsä). Sekä helmi- että maaliskuu olivat samalla eri asteisiin kristosentrisiin pluralismeihin tutustumista.

Väliin mahtuu kyllä turismiakin. Tammikuussa olimme Varanasissa hämmästelemässä maailman vanhimman kaupungin keskiaikaista tunnelmaa. Turismin lisäksi olemme tarvinneet ihan silkkaa huilausta ja toipumista. Dhyana Vanamista selvittyämme olimme kolme päivää vallan mukavassa ”vanhainkodissa” puuskuttamassa. Vanhempi englantilainen kansainvälisissä tehtävissä toiminut herrasmies on perustanut Cardamom Housen lähelle Dindigulia ja kouluttanut läheisen Athoorin kyläläisistä maailmanluokan tarjoilijoita, matkaoppaiŧa, keittiömestareita, jotka tekevät hommat paitsi taidolla, myös sydämellä. Quo Vadiksen jälkeen huohotimme neljä päivää Puducherryssä, ja tänään vietimme viitisen tuntia shopping mallissa.

Paikallisjunan kertamaksu on 7 senttiä
Paikallisjunan kertamaksu on 7 senttiä
Phoenix-kauppakeskus. Siellä lienenkö ollut minäkin?

3. Huomenna alkaa reissumme kolmas, akateeminen vaihe. Luulen, että emme enää niinkään käy uskontodialogia emmekä tutustu sisältäkäsin ashrameiden spiritualiteettiin, vaan voimme ottaa analyyttistä välimatkaa akateemikko-professorimme avustamana. Ehkä tuo ei mene ihan näin, mutta katsotaan. Uskontopaikkoihin kyllä tutustumme edelleen. Huomenna aamulla ensimmäiseksi syyrialaisen (onko kyse ortodoksisesta vai katolisesta syyrialaisesta kirkosta, selviää) kirkon pääsiäsaamun palvelus. Sen jälkeen Swami Vivekanandaa, Sri Ramakrishnania, Sri Auribindoa, ja noitahan riittää, mutta jos voisi ottaa hiukka keveämmin, olisi kiva.

Tänään oli välipäivä. Jeesus oli haudassaan, ja me muiden kanssa jatkoimme eloamme niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kävimme hierottavana, kasvohoidossa, hommasimme lisää nettiaikaa, ostimme muutaman vaatteen kuluneiden tilalle, söimme korealaista kimchiä ja tulisia kaakkos-aasialaisia nuudeleita (Etelä-Intian ruoka ei ole suuresti meihin kolahtanut), emme juoneet olutta illalla vaan teetä enkä ostanut pikkusikareita, kävimme parturissa ja kampaajalla, matkustimme halvasti busseilla ja paikallisjunilla (yhteensä matkoihin kului 60 senttiä).

4. Retken viimeinen vaihe on sitten silkkaa turismia huhtikuun loppupuolella, kun veljenpoikani kanssa teemme sukkuloimme pikavauhtia Kanyakumarissa, Keralassa ja sitten edelleen pitkin Tamil Nadua.

Huomenna on pääsiäinen. Ihmetelkäämme sitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *