Tänään oli toinen dialogisessio aamulla. Porukkaa 11, joogaopettaja, spiritual teacher, bramiini, yksi piispa ja meitä taviksia, aiheena: miten suhtaudun kärsimykseen. Aika hurjaa, ja tätä jatkuu maanantaista perjantaihin joka helmikuun viikko.
Saksalainen dokumenttifilmin tekijä haastatteli Quo Vadiksen johtajaa pastori Joshua Petreriä. Hän aikoo sisällyttää JP:n haastattelun dokkariinsa. Dokumenti n tekijällä oli teologisia opintoja plakkarissaan. Hän oli myös tavannut kaksi sielunopettajaa Saksassa, Sunjata-nimisen naisen ja toisen intialaisen, jonka hän tapaa tänään uudelleen täällä. Olin aikaisemminkin kuullut guruista, jotka nappaavat seuraajia yhdellä näkemisellä.
Kello 15 lähden, jos ehdin pulkkaan, tanskalaisen lukioryhmän ja JP:n kanssa paikalliseen moskeijaan. (En kerinnyt, koska varaamani hieroja aloitti myöhässä ja teki työnsä huolella. Sulun lause on myöhempi lisäys.)
Kirjoitit: ”Kello 15 lähden, jos ehdin pulkkaan,…”
Meillä täällä Suomessakin on lunta ihan reilusti, tänäänkin tuli taivaan täydeltä lisää. Kelpaa pulkkailla.
Uskontodialogi on nyt kovasti tapetilla. Oikein ministeriön voimin sitä aiotaan viedä lähiöihin. Toivottavasti seurakunnille löytyy luonteva paikka näissä yhteyksissä.
Siunausta.
Tuohan on tuhannen rupian paikka seurakunnille!