Shantivanamissa kirjoitettua 16.3.2015

Dominikaaninoviisinunnia Jarkhandista viikon retriittiään aloittamassa kahvitauolla.
Santivanamin kirkon alttarin puoleinen takapääty

Olen edelleen Santivanamissa eli Saccinannanda Ashramissa. Täällä Saccinanandan sanotaan tarkoittava Kolminaisuutta. Ja mitä sitten Google tarjoaa, se tämän jutun lopussa sille, joka jaksaa ja jota kiinnostaa. Keskiviikkona 18.3. vaihdamme ashramia, jossa Fr Korko Moses SJ pitää meille henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä 10-12 päivää. Saa nähdä, mitä ja miten pitkää siitä tulee, kunhan ensi pääsemme tapaamaan paaderia Dindikuliin, tästä kutakuinkin länteen.

Sain kuin sainkin intialaisen simmin tablettiini, joten kesken retriitinkin pääsee salaa kirjoittamaan. Ei tämä kyllä muutenkaan mikään hiljainen retriitti ole. Eikä tarvitse salaa kirjoittaa, mitä nyt Pirkolta. Höpötystä kuuluu kaiken aikaa, mutta aina voi koettaa vetäytyä tarjolla oleviin hiljaisempiin tiloihin. Yhteiset ruokailut ovat hiljaisia ja kirkkoon voi mennä ennen meininkejä. Alueella on myös erilliset kirjasto- ja kaksi mietiskelytaloa tai oikeammin -mökkiä.

Eilisillan terveellinen muistutus: minulla täytyisi olla megalomaanisen grandioosi hybris, jos ajattelisin, että minun täytyy ratkaista intialaisen spiritualiteetin, sen kirkkojen teologioiden, länsimaisen uushenkisyyden, vanhakirkollisen trinitaarisen, kristologisen ja pmeumaattisen dogman välinen jännite. Luovun siis tästä tehtävästä ja käytän vain omien ajatusteni kokoista tuohituokoosta. Näillä eväin,  taistoon:

Muutamia välihavaintoja.
Asetin itselleni kaksi tehtävää tai juttua, joita voisin pähkäillä täällä:
Millä otteella kirkot koettavat täällä pärjätä moniuskontoisessa ja hinduenemmistöisessä maassa?
Miten puhua hinduvetoisesta ajattelusta viehtyneiden länkkäreiden kanssa?

Ensimmäiseen kysymykseen hahmotan, niistä jo kirjoitinkin pitemmästi tuonnempana, kolme mallia:
Kuule kansaa kaikessa -malli, eli anna sataa sisään, mitä tuleekaan. Kirkko toimii ihmisten uskonnollisten ja henkIsten tarpeiden täyttötoimistona.
Tien löytänäiden kirkko, joka on avoin kaikelle ympäristössään, mutta palvoo keskiössään syntien sovittajaa ja yläsnoussutta Kristusta
Huikean himmelin yhteisö, joka määrittelee tarkasti oikean opin, oikean ja väärän. Hankalasti liikuteltava himmeli kuljetetaan kokoustilaan, jossa asiantuntijat esittelevät sitä oikean todellisuuskuvan mallina.

Toiseen kysymykseen hahmottelin itselleni neljää minulla toimivaa kommunikaatiotapaa, joista neljäs sai vahvistusta: avoin kuunteleva dialogi. Alleviivaa sitä havaintoa (siis minun kohdallani toimivaa, vaikkakaan ei helppoa juttua), että kannattaa puhua omasta kokemuksesta, ei opista. Se edellyttää valvomista, hereillä oloa ja Pyhän Hengen liikkeen tunnistamista – siis elävää suhdetta sekä Jumalaan että ihmisiin. Siinäpä riittää opiskelua!

Lisäkysymyksiksi on täällä Santivanamissa vahvistunut seuraavia, ehkä ihan typeriäkin juttuja:
– Täällä kuulen, ehkä enemmän luen, että synti on itse asiassa valheminä eli uushenkistyskielellä ”ego”, ja että egon syrjäyttäminen tuottaa bliss- , ynnä muita todellisen Selfin, minän löytämisen suurenmoisia etuuksia. Mitä tästä ajattelen? Lueskelen verkkaisesti Gregorius Narekin rukouskirjaa. Hän ei ainakaan päässyt synnistänsä eroon – ja jossakin minimaalisesti mielessä edelliseen verraten, en minäkään!
– Tämä ego on sama kuin Jumala – ykseys-ajatus, advaita. Kaikkien uskontojen mystikot puhuvat samasta asiasta. Mitä tästä ajattelen?
– Jos nimeltä mainitut mystikot, esimerkiksi Abhisikhtananda (, yksi Santivanamin perustajista, mutta sittemmin Himalajalle yksin mietiskelemään lähtenyt, oman gurunsa löytänyt ja itsekin ennen kuolemaansa guruksi tulleena) ovat löytäneet saman Jumalan tai perimmäisyyden kuin Jeesus ja ovat oivalluksessaan samalla tasolla kuin hän, miksi he eivät tee muuta kuin istuvat erakkomajassaan ja opettavat muitakin istumaan?
– Onhan näitä muitakin, mutta nyt ainakin nämä.

Voikaa hyvin!

”The description saccidānanda comprises the three Sanskrit words sat-chit-ananda:
sat सत् (present participle); [Sanskrit root as ”to be”]: ”Truth”, ”Absolute Being”, ”a palpable force of virtue and truth”. Sat describes an essence that is pure and timeless, that never changes.
cit चित् (noun): ”consciousness”, ”true consciousness”, ”to be consciousness of”, ”to understand”,”to comprehend”.
ānanda आनन्द (noun): ”bliss”, ”true bliss”,[citation needed] ”happiness”, ”joy”, ”delight”, ”pleasure”
”Sat-Chit-Ananda” or ”Saccidānanda” is the Sanskrit compound form of the word, which can be translated in various ways:

”Eternal Consciousness Bliss”
”Absolute Consciousness Bliss”
”Consisting of existence and thought and joy”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *