(Ennen vääntöä kuvajuttua: iPadillä ottamani kuvat näkyvät useilla Bill Gates -koneilla väärinpäin. Nyt Miika on kääntänyt kuvia, joten toisille ne näkyvät väärin-, toisille oikeinpäin. Osan on siis seistävä päällään. Tässä jutussa ei ole kuvia.)

Useampi täällä reunalla kohtaamani guru- ja spiritualiteettitraditio, myös kristilliseksi mainittu, liputtaa interspritualiteettia. Mitä se semmoinen interspiritualiteetti on? Selvitystä löytyy vaikkapa sivulta: ”WHAT IS INTER SPIRITUALITY” (http://onespiritinterfaith.org/about-us/what-is-interspirituality/).

Sri Ramanashi, Swami Vivekananda, Sri Auribindo muiden merkkiukkojen joukossa liputtavat ajatusta, että kaikki uskonnot perustaltaan kuvaavat samaa jumaluuteen yhtymisen kokemusta. Yhteyden kokemus ylittää traditionaalisen, rituaalisen, paikalliseen ja ajalliseen kulttuuriin sidotun uskonnollisuuden ja dogmatiikan. Onnettomat pöntöt ovat vain sitten rappeutuneet mestareidensa alkuperäisestä kokemuksesta, sitä tuntematta, ja ovat luoneet riittejä, eroavaisuuksia toisiin traditioihin ja dogmeja. Uskonnot eivät tämän näkemyksen mukaan ole yhtä, mutta spiritualiteettipa on!

On hyvä huomata, että noin 60% suomalaisista uskoo, että kaikkien uskontojen perusta on samankaltaisessa inhimillisessä transendentin kokemuksessa, jonka uskonnot vain sanoittavat eri tavoin. Jos siis ajattelet näin, kuulut suomalaiseen uskontoteologiseen interspirituaaliseen perussuomalaisten valtavirtaan. Minä taas vähemmistöön.

Kirja, jonka tilasin kirkkohallituksen kirjastoon, ja jota olen vain selannut, antoi myös ymmärtää, että yhteyden mystinen kokemus on kaikissa uskonnoissa sama. Kirjan takakansi siteerasi muiden muassa Richard Rohria, joka oli täpinöissään kirjan ajatuksista: ”Tänne olemme menossa”. Kirja jätti kyllä armollisesti, tosin siis perin pikaisen selauksen perusteella, uskonnoille paikan inhimillisen kokemuksen jäsentämiskeinoina – se antaa siis uskontojen olla olemassa, mutta väittää astuvansa askelen edemmäksi. Pitää kyllä lukea tarkemmin tämä opus ”The Coming Interspirituality Age” (Kurt Johnson, David Robert Ord. Namaste Publishing. 2012. Vancouver, Canada. ISBN 978-1-897238-74-5) ja yksi sen innoittaja (Wayne Teasdale: The Mystic Heart) ennen kuin käyn väittämään mitään lopullisempaa hirveän suurella suulla. Tässä rähisen nyt pienemmällä.

Kolmessa täällä tutustumassani kristilliseksi mainitussa paikassa oli sama soundi: ihmisen henkinen evoluutio alkaa yksilöksi tulemisesta, jatkuu kollektiivisuuden heräämisesenä (järjestäytyneet uskonnot kuuluvat kollektiivisen tiedostamisen kehitysaskelmlle), edelleen universaalina tiedostamistilana, joka jo hylkää aikaan ja paikkaan sidotut uskonnot. Lopullinen henkisen ja hengellisen evoluution päätepiste on täysi unio jumaluuden/perimmäisyyden kanssa. Ja tie yhteyteen on aina meditaatio.

Kaikki tämä on myös uusvedantaa, uushindulaisuutta: uskontojen yhteiskokemusta, ei-dualistisen (ei yhtä – ei kahta) tiedostamisen ihannointia.

Tästä olisi paljon sanottavaa ja ajateltavaa, mutta tältä istumalta erotan kaikista interspiritualiteeteistä (sekä vedanta- että kristillistaustaisista) seuraavia yhteisiä piirteitä:
1. Ne hylkäävät dogmaattiset ja rituaaliset eksklusivistiset uskonnot, sanovat astuvansa yhden evolutionäärisen askelen eteenpäin, mutta tulevat samalla ja kuitenkin luoneeksi uudet dogmit, rituaalit ja pitävät muita ajattelutapoja kehittymättöminä. Sanomaton sanoitetaan jälleen, uusin termein, uskomuksin ja rituaalein.
2. Ne edellyttävät hengellisyyden tai henkisyyden evoluution, jossa löydetty interspiritualiteetti on jättänyt varhaisemmat uskonnon kehitysvaiheet taaksensa.
3. Interspiritualiteetin edustajat lukevat itsensä näin ollen ihmiskunnan etujoukkoon, joka määrittee oman näkemyksensä henkisen ja uskonnollisen evoluution, jos ei nyt ihan päätepisteeksi, niin ainakin kaikkein edistyksellisimmäksi tasoksi. Tämä kultapossukerho kuuluu vain valioille.
4. Kristus syntien sovittajana on tarpeeton, koska ihminen löytää kaiken itsestään harjoituksensa avulla.
5. Historiaan sidotut uskonnot ja myytit ovat tarpeettomia. Pyhät tarinat on luettava symbolisina.

Intian Tamil Nadun Tranguebarissa, nykyisin Tarangambadissa, 11.4.2014, paikassa, jossa Bartholomaeus Ziegenbalg aloitti 1706 protestanttisen ja luterilaisen lähetystyön