Jos ei havaitse ensimmäistä ihmettä, ei selviä toisestakaan.

Annettu ja kehittynyt järkemme operoi annetussa ja kehittyneessä järjestelmässä. Järjestelmän antamisesta, siitä miksi se on ja mistä se tulee, järkemme ei tiedä mitään. Järjestelmän olemassaolo on ensimmäinen ihme.

”Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?”
”Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.”

Jos ei tunnista havaitsemansa kaltaista olemassaoloa ihmeeksi, ei voi nähdä toistakaan ihmettä, ei voi nähdä järjestelmän sisäiset lait ylittävää mahdollisuutta, putken ulkopuolista elämää, toisen kaltaista olemassaoloa – asioidenhan pitää sujua niin kuin niiden minun ymmärtämieni järjestelmän sisäisten lakien mukaan kuuluukin toimia. Ylösnousemus on toinen ihme.

Ihmeitä voisi olla enemmänkin: niiden määrällä ei ole ”määrää, ei rajaa”. Mutta niistä emme tässä järjestelmässä tiedä mitään.

Jos kieltäydyn näkemästä olemassaoloa ja osuuttani siinä ihmeeksi, jään auttamattomasti sen vangiksi, loukkuun toisen tekemään putkeen, suljetun järjestelmän vangiksi – ja niitähän olemme: operoimme annetussa järjestelmässä annetuin välinein.

Pekka Y. Hiltunen 11.3.2017