Kaikki kirjoittajan pekka artikkelit

Rautalankamalli uskontodialogista

Ensi aprillipäivänä olen ollut vuoden eläkkeellä.
Vuosi sitten kyhäsin AV:n avustuksella Prezi-esityksen, rautalankamallin uskontodialogista. Äskettäin tein siihen muutoksen. Aiemmin käytin uskontoteologian mahdollisista malleista tuttua jaottelua: eksklusivismi, inklusivismi ja pluralismi. Sitten on vielä sellainen pluralismi, joka ei palauta malleja toisiinsa. Aiemmin käytin sanaa ”postpluralismi”. Se on sekava termi. Uusi yritys on puhua integroivasta pluralismista ja segregoivasta pluralismista eli yhdistävästä pluralismista ja eriyttävästä pluralismista. Integroiva pluralismi näkee uskonnot yhtenä. Segregoiva pluralismi taas pitää uskontoja eri vaihtoehtoina pidättäytyen arvioimasta, mikä niistä on oikea. No, yritetty on.

https://prezi.com/ikpgismmlhle/uskontojen-kanssakaymisesta-eli-uskontodialogista/

Marcus J. Borg – syitä vähäisempään innostukseen

Marcus J Borg vielä kertaalleen

Monet ovat kommentoineet myönteisesti Marcus J Borgin kirjaa Kristinuskon sydän. Useat ovat lisänneet, etteivät kuitenkaan osta kaikkea lukemaansa, erittelemättä kuitenkaan, mitä ostoskorista jäisi puuttumaan. Itse pidän Borgin ajatuksesta, että kristinusko ei ole uskoa lauseisiin, ja siitä, että uskomme on, ja sillä on lupa olla, aina hutera, joten uskomme kohdistuu oikeasti vain sellaiseen, joka puhuttelee meitä – näin luin. Kerron seuraavaksi, mitä minä en voi noukkia ostoskoriini Borgin kirjasta. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, että Borgin kirja on lennokas, hyvin ajateltu, oppinut, ahtaasta uskonnollisuudesta vapauttava, mukaansatempaava, kansantajuinen ja kiinnostava.

Metaforinen raamatunluenta

Borgin liputtama metaforinen luenta mahdollistaa kaikille, ei vain Borgille, omien mieliajatusten koristelemisen sopivilla sitaateilla, joita voi poimia vaikkapa Raamatusta. Metaforinen raamatunluenta ei ole uutta. Niin Raamattua on luettu aina. Metaforinen luenta on elänyt tähän mennessä suhteellisen rauhallista rinnakkaiseloa jonkin asteisen historiallisen tosiasiallisuusmahdollisuuden kanssa. (Borg kuvannee tätä käsitystä termillään ”kirjaimellisen raamatuntulkinnan pehmeämpi muoto”.)

Marcus J Borg sanoo kuulleensa metaforista raamatuntulkintaa helluntailaisten kokouksessa. Minä olen kuullut sitä kaikissa kirkoissa koko kirkko-elämäni ajan. Uudempi ja vanhempi esimerkki: Meditatiivinen, ei vain kirjaimelliseen historiallisuuteen pitäytyvä, sitoutuminen Raamattuun on Jouko Martikaisen mukaan yksi luterilaisuuden perusulottuvuus 90-luvun alussa c-kasetilta kuulemani perusteella. Varhaisempi esimerkki Raamatun kontemplatiivisesta lukemisesta, joka ei ennen kaikkea pyri todentamaan kerrotun historiallista tosiasiallisuutta, on Ignatius Loyolan Hengellisiä harjoituksia -kirjan esittelemä lukutapa.

Raamattua voi lukea ja on luettu kontemplatiivisesti ja metaforisesti imuroimatta siitä kokonaan historiallisen tosiasiallisuuden mahdollisuutta, sitä, että jotakin Raamatussa kerrottua on ihan aikuisten oikeasti tapahtunut. Jätän kysymyksen Vanhan ja Uuden testamentin tosiasiallisesta historiallisuudesta rauhassa odottamaan tieteen seuraavia tuloksia – konservoimatta fundamentikseni yliluonnollisen totaaliamputointia Raamattuni harmonisoimiseksi. Minua miellyttää Juhani Rekolan asenne, hänen suhtautumisensa esimerkiksi helvettituomioon: se kuuluu suureen ilmoitukseen – voi ottaa vastaan pienen. Lian hankalat kohdat voi ohittaa hattua nostamalla ja keskittyä käsitettäviin. Fundamentalismista ja skribantismista voi aivan hyvin luopua ripustamatta koko uusi paradigma -himmeliä kappelinsa kattoon.


Vanhaa vanhemman paradigman valikoiva päivitys

Marcus J. Borg viittaa kirjassaan tuon tuostakin valistusta edeltävään kristinuskon paradigmaan. Näiltä osin kyseessä ei ole uusi paradigma vaan vanhan kristillisen ajatusmallin eklektinen, valikoiva päivitys. Vanha paradigma on Borgin mukaan kehittynyt ja voinut hyvin vasta reaktiona 1600-luvulta periytyvään valistukseen. Uusi paradigma poimii innostuneesti ja paikka paikon vakuuttavasti vielä vanhemmista paradigmoista.


Vanhan paradigman typeryys

Marcus J. Borg sanoo torjuvansa edellisen, liberaalin ja konservatiivisen välisen, paradigman polarisaation ja ehdottaa nyt uutta vastakkainasettelua, vanhan ja uuden paradigman välille. ”Minulle on muodostunut käsitys siitä, mitkä ovat kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä silloin, kun kamppaillaan irti varhaisemmasta epätyydyttävästä kristinuskon tulkinnasta ja etsitään sellaista uskoa, johon sekä pää ja sydän ovat tyytyväisiä.” Vanha paradigma on siis epätyydyttävä. Siihen pää ja sydän eivät voi tyytyä. Mainio emerituspiispamme Wille Riekkinen koettaa kyllä pehmentää: ”Ihailtavaa on että hän (Borg) ei lankea ala-arvoisesti nimeämää ja mitätöimään toisinajattelijoita”. Ei ehkä ala-arvoisesti, mutta ylhäältä käsin kuitenkin. Moderniksi itsensä brändäävä lukija alkaa kyllä kiemurrella, mikäli hengittelee mielessään vähääkään vanhan paradigman huuruja.

Borg luonnehtii vanhaa paradigmaa muun muassa uskoksi oppilauseisiin, joita nykyaikainen ajattelija ei voi hyväksyä. Lauseita toistavaa aivouskoa on kristinuskossa kritisoitu maailman sivu, alkaen vaikkapa Jaakobin kirjeestä. Toisena esimerkkinä toimikoon vaikkapa seppä Högman: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisäinen tunteminen”. Kristityt, ainakin jotkut heistä, ovat aina pitäneet suhdetta Jumalaan ja kanssaihmisiin, rakkauden kaksoiskäskyä, tärkeämpänä kuin uskoa oppilauseisiin.
Missä miljoonat

”Miljoonat ihmiset” – niitä löytyy Amerikasta – eivät voi hyväksyä vanhaa paradigmaa Borgin mukaan. Keitä nämä miljoonat ovat? Ei ole mitään demografista näyttöä sille, että uusi paradigma kasvattaisi siihen (osin) kallellaan olevien kirkkojen jäsenmäärää – päinvastoin. Borgin mainitsemien kirkkokuntien jäsenistö on verrattavissa – metaforisesti ilmaisten – maailmanlopun läheisyyden pyyparveen. Borgin mukaan nousevasta paradigmasta on tullut keskeinen ruohonjuuriliike The United Church of Christissä, the Episcopal Churchissä, the United Methodist Churchissä, The Christian Churchissä (Disciples of Christ), the Presbyterian Church USA:ssa, The American Baptist Coventionissa ja Amerikan Evankelisluterilaisessa kirkossa. Dataa näiden kirkkojen supistumisesta voi tarkastella vaikkapa PEW-Research Centerin sivuilta: ”Mainline Protestants make up shrinking number of U.S. adults”         (http://www.pewresearch.org/fact-tank/2015/05/18/mainline-protestants-make-up-shrinking-number-of-u-s-adults/).

Yleisprotestanttisten kirkkojen jäsenmäärä on supistunut Yhdysvalloissa voimakkaammin kuin yhdenkään muun kirkkokunnan, nopeammin kuin evankelikaalien ja katolisten, 18,1% vuodesta 2007 vuoteen 2014 (Pew Research Center’s 2014 Religious Landscape Study). Borg sanoo, että nouseva paradigma vaikuttaa myös katolisessa kirkossa. Tämä onkin Borgin mainitsemista kirkoista ainoa, jonka kannattajajoukko ei ole vauhdilla hupenemassa ja radikaalisti ikääntymässä. On siis kysyttävä: Missä ja keitä ovat nousevan paradigman miljoonat kannattajat.

Kyselytutkimusten mukaan, joihin Borg viittaa, uusi paradigma näkyy ennen kaikkea kirkkojen ulkopuolisessa yleis- eli kansanuskonnollisuudessa, ainakin Kristuksen asemaa koskevan ajattelun osalta.

 

Kristuksen ainutlaatuisuuden kuoppaus

Borg-imurin filtteri ei päästä läpi vanhaa varhaisemman paradigman eikä vanhan paradigman käsitystä Kristuksen ainutlaatuisuudesta. Borgin konstellaatio esittää, että kaikki uskonnot kuvaavat inhimillisiä kokemuksia transsendenssin edessä, kokemuksia, jotka erilaiset kulttuuriympäristöt ja historialliset kontekstit ovat vain muovanneet eri näköisiksi. Raamatun kuvaamisessa kirjaksi, joka kuvaa ennen kaikkea inhimillistä kokemusta, on kyllä varteenotettavaa raikkautta, mutta ilmoitus-aspektin täystorjunta on ongelmallista. Totuudenetsijä saa todella rankan tehtävän: hänen on löydettävä perimmäisyys kaikkien uskontojen ja kulttuurien takaa, pantava Laotsea, Buddhaa, Moosesta, Kristusta ja Mohammedia paremmaksi!

 

Kaikki uskonnot opettavat samaa – perennialismi

Ajatus kaikkien uskontojen perimmäisestä samuudesta on yksi new age, uusi henkisyys -ajattelun siivu. Näin opettaa lukuisten muiden henkisyyden opettajien joukossa muun muassa Helsingin kulttuuritalossa 2015 kesäkuussa täydelle salille luennoinut New age -guru Deepak Chopra. Höttöistä uushenkisyys-dogmatiikkaa kovemman paketin tarjoaa esimerkiksi pastori Dr K.P. Aleaz, joka opettaa uskontoja ja uskontoteologiaa Bishop’s collegessa Kalkutassa Intiassa. Hän, Deepak Chopran tavoin, mutta teologisemmin, pelastaa Jeesuksen intialaisen filosofian avulla: ”Jeesuksen yleismaailmallinen sanoma voidaan tänään palauttaa advaita vedantan avulla. Kristillisten dogmaattisten käsitteiden, kuten sovitus-teorian ja käsityksen ihmisen synnynnäisestä pahuudesta ei enää tarvitse väärentää evankeliumia.”

Yleis- eli kansanuskonnollisuuden piirissä Borginkin kannattama ajatus kaikkien uskontojen perimmäisestä samuudesta on suosiossa, myös Suomessa, ei vain Yhdysvalloissa. Gallup ecclesiastican (2011) mukaan noin 60% suomalaisista ajattelee – enemmän tai vähemmän, että uskonnot sanoittavat vain eri tavoin yhtä ja samaa uskonnollista kokemusta. Myös osassa kontemplatiivisen kristillisyyden piiriä ajatusta on liputettu.

Borgilla Jeesuksesta jää jäljelle vain aikansa historialliseen settinkiin sidottu viisauden opettaja, jota meidän kulttuuripiirissämme voidaan kyllä rauhassa palvoa, vaikka hän aikuisten oikeasti ei olekaan Jumalan ainoa poika. Jeesus asettuu tässä paradigmassa samalle riville muiden uskonnollisten nerojen joukkoon.

Metaforinen ylösnousemus

Borg splittaa – useiden disipliininsä veijareiden tavoin – Jeesuksen kahdeksi: on historiallinen Jeesus ja on ylösnousemuksen jälkeinen Jeesus-usko. Imuri puhdistaa kirkkotilan yliluonnollisen tunkkaisesta pölystä.

Mikäli uskonnot palautetaan inhimilliseksi uskonnolliseksi kokemukseksi eli mikäli myös Raamattu on syntysijojensa kulttuuripiireissä eläneiden perimmäisyydestä kiinnostuneiden ihmisten kokemuskertomuksia transsendentin edessä, on luotava aivan uutta dogmatiikkaa. Borgin käsitys ylösnousemuksesta vain henkis-psyykkisenä itsekkäästä ja rajoittuneesta minuudesta luopumisena ja havahtumisesta todellisuuteen edellyttää uutta dogmaattista vääntöä. Vääntäjiä löytyy äsken mainittujen lisäksi: thaimaalainen suosittu theravada-buddhalainen metsämunkki Buddhadasa Bikkhu kirjoitti ja opetti 1960-luvulla, että buddhalainen minättömyys-oppi on sama kuin kristinuskon ajatus vanhan minuuden kuolemisesta. Buddhalaiset mietiskelytekniikat ja jooga tarjoavatkin vuosituhansia vanhoja ja erinomaisia inhimillisiä itsekkään egon kuolettamistekniikoita. Ne tekevät sen huomattavasti perusteellisemmin ja taitavammin kuin Uusi testamentti monitulkintaisine metaforisine kuvineen. Olisi siis siirryttävä uskontojen yhteisen spiritualiteetin aikaan.
Yhteisspiritualiteetti

The Coming Age of Inter Spirituality -kirjan (2013) nettisivu nimeää uuden paradigman pioneereja: (http://www.thecominginterspiritualage.com/). Näiden joukkoon pääsevät muiden muassa Madam Blavatsky ja Rudolf Steiner. Aldous Huxley esitteli 1900-luvun alkupuolella käsitettä perennialismi, jolla kuvataan kaikkien uskontojen mystisen kokemuksen perimmäistä, perennialistista samuutta. Ajatus toimii vain ja kun kaikki uskonnot redusoidaan inhimilliseksi kokemukseksi. Katolinen maallikkomunkki Wayne Teasdale määritteli termiä interspiritualiteetti kirjassaan The Mystic Heart (2001) “sen mystisen sydämen uudelleenlöytämiseksi, joka sykkii maailman syvimpien hengellisten traditioiden sydämessä”. (“the recovery of the shared mystic heart beating in the center of the world’s deepest spiritual traditions.”). Wayne Teasdale lanseerasi termin 2004 Barcelonan Parliament of the World Religions -konferenssissa, jossa itsekin olin mukana meininkiä pällistelemässä.

 

Uskontodialogista

Borg kirjoittaa: ”Jos tietyistä (uskontojen) ulkonaisista muodoista, kuten kirjoituksista ja opeista, tehdään ehdottomia välttämättömyyksiä, kuten uskonnollisessa fundamentalismissa, päädytään väistämättä uskonnolliseen eksklusivismiin. Muilla uskonnoilla ei nähdä arvoa. Aito dialogi tulee mahdottomaksi, koska perimmäinen tavoite on toisen käännyttäminen.” Mitätöidessään kuvailemansa aiemman eksklusivismin Borg luo uuden eksklusivistisen, mutta kehittymättömämpi paradigmoja lempeästi ja ylhäältä ymmärtävän paradigman, johon kaikkien järkevien nyt tulisi nyt kääntyä.

Uskontodialogi edellyttää, että sitä käyvillä on jossakin määrin omaan traditioonsa rakentuva identiteetti. Ystävystyin taannoin buddhalaisen luolamunkin kanssa. Yhdessä keskustelun käänteessä hän totesi: ”Olet sen verran hyvä tyyppi, että sinusta tulee seuraavassa elämässäsi varmasti buddhalainen.” Hänen ihmisen lopullista päämäärää koskeva eksklusivisminsa ei tehnyt dialogia mahdottomaksi – se teki sen mahdolliseksi. Hänen ystävällinen toiveensa, että minusta tulisi buddhalainen, kumpusi hänen uskonnollisesta identiteetistään. Se ei ollut hänelle, eikä minulle, dialogin eikä myötätunnon osoittamisen este. Uskontodialogia voivat käydä vain uskontoihinsa tai katsomuksiinsa sitoutuneet keskustelukumppanit – dialogissa voi sitoutua toki myös vaikkapa uuden yhteisspiritualiteetti-uskonnon kannattajaksi. Sellaista dialogia on odotettavissa.

Pekka Yrjänä Hiltunen

 

Ensimmäinen ihme ja suljetun järjestelmän vangit

 Jos ei havaitse ensimmäistä ihmettä, ei selviä toisestakaan.

Annettu ja kehittynyt järkemme operoi annetussa ja kehittyneessä järjestelmässä. Järjestelmän antamisesta, siitä miksi se on ja mistä se tulee, järkemme ei tiedä mitään. Järjestelmän olemassaolo on ensimmäinen ihme.

”Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?”
”Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.
Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.”

Jos ei tunnista havaitsemansa kaltaista olemassaoloa ihmeeksi, ei voi nähdä toistakaan ihmettä, ei voi nähdä järjestelmän sisäiset lait ylittävää mahdollisuutta, putken ulkopuolista elämää, toisen kaltaista olemassaoloa – asioidenhan pitää sujua niin kuin niiden minun ymmärtämieni järjestelmän sisäisten lakien mukaan kuuluukin toimia. Ylösnousemus on toinen ihme.

Ihmeitä voisi olla enemmänkin: niiden määrällä ei ole ”määrää, ei rajaa”. Mutta niistä emme tässä järjestelmässä tiedä mitään.

Jos kieltäydyn näkemästä olemassaoloa ja osuuttani siinä ihmeeksi, jään auttamattomasti sen vangiksi, loukkuun toisen tekemään putkeen, suljetun järjestelmän vangiksi – ja niitähän olemme: operoimme annetussa järjestelmässä annetuin välinein.

Pekka Y. Hiltunen 11.3.2017

 

 

Onko Jeesus pelastettava?

Kaikki uskonnot ovat yhden ja saman inhimillisen kokemuksen sanoitusyrityksiä ajattelee, ainakin jossakin määrin, kuusikymmentä prosenttia suomalaisista, kertoi Gallup Ecclesiastica 2011 -tutkimus. Uusinta dataa on jo kertynyt Kirkon tutkimuskeskukseen, mutta sitä eivät vihkiytymättömät vielä tiedä. On kiintoisaa nähdä, mitä tuolle prosenttiluvulle on käynyt.
Minkä roolin antaisimme Jeesukselle, jos kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan saman kokemuksen ilmauksia? Miten petaisimme Jeesukselle jonkin kivan aseman muiden ihmiskunnan opettajien joukkoon?
Tilastoihin sopivaa paikkaa Jeesukselle tarjoaa esimerkiksi Deepak Chopra, joka kävi kesäkuussa 2015 luennoimassa Kulttuuritalolla Helsingissä. Hän haluaa vapauttaa Jeesuksen ”teologisten ja arkeologisten kiistojen ryteiköstä” ja antaa hänelle paikan ”suuressa viisauden traditiossa, joka läpäisee kaikki merkittävät kulttuurit”. (Kolmas Jeesus – Kristus, jota ei voi sivuuttaa. Sammakko. 2009)
Kirjaa mainostettiin näin: ”Tunnettu kirjailija ja hengellinen johtaja haastaa teoksellaan vallitsevat käsitykset Jeesuksesta. Kuka oli Jeesus ja mitä merkitystä hänellä on nykyihmiselle? Chopra tarkastelee Jeesuksen sanomaa uudesta näkökulmasta, uskonnollisesta taustasta riippumattomana henkilökohtaisen kasvun oppina. Jeesus — oli historian henkilö, jonka opetukset ovat perustana kristinuskon opille ja ajatuksille. Jeesus on myös institutionalisoituneen uskonnon, kristillisen kirkon keulakuva. Lisäksi häntä voi pitää universaalina hengellisenä oppaana, jonka sanat voivat puhutella jokaista ihmistä. Chopran teos johdattaa lukijan Jeesuksen syvimpään sanomaan, ymmärryksen ja suvaitsevaisuuden tielle.”
Hieman kovemman paketin, mielestäni, tarjoaa pastori Dr K.P. Aleaz, joka opettaa uskontoja ja uskontoteologiaa Bishop’s collegessa Kalkutassa Intiassa. Hän haluaa pelastaa Jeesuksen intialaisen filosofian avulla: ”Jeesuksen yleismaailmallinen sanoma voidaan tänään palauttaa advaita vedantan avulla. Kristillisten dogmaattisten käsitteiden, kuten sovitus-teorian ja käsityksen ihmisen synnynnäisestä pahuudesta ei enää tarvitse väärentää evankeliumia.”
Jos kaikki uskonnot kauhovat samasta inhimillisen havainnon paljusta, kaikki uskontojen opettajat puhuvat luonnollisesti yhdestä ja samasta asiasta, kukin omalla tyylillään aikansa kuulijoille. Ajattelulle, joka palauttaa kaikki uskonnot yhteyden kokemukseksi on jo keksitty oppisanakin, interspirituality. Olisiko se suomeksi vaikka yhteisspiritualiteetti?
Sovitusteorian hylkäämistä on jo ehditty suositella kyllä myös ihan suomalaisinkin voimin, muun muassa Alppilan kirkossa teologipäivillä 30.7.2015. Sovitusopin hylkäämiselle on olemassa vahva tilaus. Ei tarvitse olla profeetta – tilastoihin tuijottaminen riittää – nähdäkseen, että tulevaisuudessa tapaamme Siionin markkinoilla useampiakin yhteisspiritualiteettikonsultteja.
Kansankirkollisen Kuule kansaa kaikessa -periaatteen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sovitusopin hylkäämistä, vaan sovitusopin aikaamme ja maailmankatsomuskuluttajien korville sanoitettua päivitystä. On toinen, vuosituhansia vanha konsti. Emerituspiispa Juha Pihkalakin liittyi taannoin tähän pelastustraditioon täsmentämällä, että erilaiset kulttuuriympäristöt nostavat etualalle omia termejään käyttäen ”sitä Uudessa testamentissa jo odottavaa Kristus-kuvaa, joka siinä tilanteessa johtaa Kristuksen lunastustyön yhteyteen ja osalliseksi pelastuksen salaisuudesta”.

Advaita tarkoittaa ”ei kahta” ja vedanta yhdessä merkityksessään Upanishadeista, Intian vanhoista pyhistä teksteistä ammentavaa ajattelua. Veda tarkoittaa ”tieto” ja anta ”loppu”. Advaita vedanta -termin voisi siis kääntää löysästi vaikkapa nondualistiseksi tai monistiseksi intialaiseksi filosofiaksi.
Pekka Yrjänä Hiltunen

Tältä reunalta sille

Huomenna aamuyöstä poistun tältä reunalta. Olen ollut välillä mukavuuslueeni reunalla ja aika-ajoin sen ulkopuolellakin, joskus sisälläkin. Useimmiten reunalla. Reissun käsittely on kovasti kesken. Huonona päivänä ajattelen, että takkiin tuli ja tulee vastakin, Suomeen päästyäni. Hyvänä päivänä taas tuntuu, että olipa hyvä homma. Viime päivät ovat menneet pakollisessa ja tarpeellisessa löhöyksessä. British Airways vie meidät huomenna 30.4. täältä taas sinne toiselle reunalle. Koetan vielä saada aikaiseksi jonkinlaisen väliaikaisen loppusanan kaikesta (ennen ihan muita kuin Intia-juttuja), mutta se odottaa vielä kehkeytymistään.

Kanne hylätty 28.4.2015

Madrasin korkein oikeus hylkäsi äärihindulaisen (mikäli sellaista nimitystä enään voi käyttää nykyisen JBT-puolueen vallassaolon aikana) Vishwa Hindu Parishad -liikkeen kanteen tamilifilmiä Uttama Village (http://en.m.wikipedia.org/wiki/Uttama_Villain) vastaan.

Deccan Chronicle -sanomalehti 28.4.2015 uutisoi kanteen hylkäämistä omituisesti. Uutisessa siteerattiin kanteen hylkäämistiedon jälkeen vain kanteen uskonnollista sisältöä: ”Hindulaisuuden mukaan Jumala käyttää avataroja vakiinnutaakseen dharmaa adharmaa vastaan. Varaha oli yksi tällainen hindujumala Vishnun avatara, joka otti metsäkarjun

Varaha-myytti on kuvattu myös Pallava-dynastian aikaiseseen freskoon Mahabalipuramissa
Varaha-myytti on kuvattu myös Pallava-dynastian aikaiseseen freskoon Mahabalipuramissa

(boar) muodon. Eräänä tiettynä ajankohtana maailman ihmiset eivät eläneet sopusoinnussa toistensa eivätkä luonnon kanssa, vaan käyttivät niitä vastaan tuhoisia aseita. Maan jumalatar Bhudevi ja maan pyhät rukoilivat Vishnua varjelemaan maata. Sillä välin Hiranayaksha-demoni – maanpiirin väkivaltaisuudesta piittaamatta – haluten itselleen lisää valtaa ja voimaa esitti Herra Brahmanille voimakkaita rukouksia, ja pyysi itselleen ansiota (boon), ettei mikään ihminen, jumala tai eläin voisi voittaa häntä. Hän kuitenkin unohti listastaan metsäkarjun. Saatuaan pyytämänsä ansion Hiranyaksha alkoi piinata maan ihmisiä. Kun hän kaappasi Bhudevin ja piilotti tämän alkuaikaisiin vesiin, Vishnu saapui hätiin jättiläismäisen metsäkarjun muodossa, varahana, pelastaakseen maan jumalattaren – karjulla oli valta murtautua maan sisään. Varaha voitti demonin ja palautti maan alkumerestä nostaen tämän ylös torahampaillaan ja asetti Bhudevin jälleen alkuperäiseen asemaansa universumissa.”

 

Mitä lehdessä oikein sanottiin, jää hämäräksi minulle, joka en tunne täkäläistä keskustelua. Rivien välissä sanotaan jotakin. Ehkä, että Uttama Villain -filmi ei ole uskollinen kuvaamalleen myytille, ja näin ollen pilkkaa hindulaisuutta. Ehkä, että hindulainen fundamentalistinen ryhtiliike ei ole saanut kaikkien kannatusta.

Joka tapauksessa mielenkiinto heräsi. Katsoin jo trailerin Youtubesta.

Toiseksi viimeisenä Intian reissun päivänä Chennaista.

Narekin Gregorioksen korrektiivi 19.4.2015

Kovaa kamaa nämä armenialaisen Narekin Gregorioksen (Gregory of Narek, 951-1003 jKr)) synnintunnustuspsalmit click this link now. Niitä on hyvä lukea täällä Swami Vivekanadan maassa, joka puolestaan sanoi, että on synti sanoa ihmistä syntiseksi.

P R AY E R   6
Speaking with God from the Depths of the Heart
What use, what good is it to me to exhaust myself with this stream of words, the voice of my sighing heart? Would it not be better to lance (puhkaista) the accumulated words, like deadly pus (mätä), or with fingers in the throat, to vomit up the heaviness of my heart, weighed down with the wounds of my soul?

Chennaissa (taas), mutta huomenna Kanyakumariin yöjunalla

Advaita-kuva Jeesuksesta, jos siis kiinnostaa 18.4.2015

Löysin artikkelin, joka kuvaa napakasti täällä kohtaamani neo-advaitan Jeesus-kuvaa. Jos neo-advaitan Jeesus-kuva ei sinua kiinnosta, älä lue. Kohtaat sen sitten muuallakin, esim Ultra-lehdessä tai ennen pitkää omassa päässäsi. Uuden henkisyyden, jota New ageksi hetki sitten tavattiin sanoa, Jeesus-kuva on kutakuinkin tämä, eikä se ihan outo ole ev.-lut. kirkossammekaan. Sitäpaitsi se asettaa vekkulin haasteen theosis-käsitteen ja käsitteen kuvaaman todellisuuden selventämiseksi.

The Gospel in the Advaitic Culture of India, The Case of Neo-Vedantic Christologies
K. P. Aleaz (pastori, Dr K.P. Aleaz opettaa uskontoja Bishop’s Collegessa Kalkutassa)
http://www.biblicalstudies.org.uk/pdf/ijt/35-2_010.pdf

Aluksi käännökseni, sitten se alkuperäinen conclusion-osa, jonka koetin kääntää.

”Kaikkien käsittelemieni (käsittelijänä siis K. P. Aleaz) neo-vedanta -ajattelun edustajien (Neo-Vedantins) mielestä Jeesuksella oli ei-dualistinen suhde Isä-Jumalaan, ja hän rohkaisee kaikkia ihmisiä samaan jumala-suhteeseen, mihin päästään, kun alempi itse (lower self) kielletään. Jeesus osoittaa ihmisille täydellistymisen tien, hän paljastaa meille todellisen jumalallisen luontomme; hän johdattaa meidät oivallukseen, jossa löydämme jälleen kadotetun itseytemme (lost selfhood). Intialaiselle Jeesuksen elämän perusopetus on väärän Jumalan ja ihmisluonnon vastakkaisuuden torjuminen. Risti tarkoittaa egon hylkäämistä ja sielun nousua oman universaalisuutensa ymmärtämiseen. Ylösnousemus tarkoittaa itseensä keskittymisen kuolemaa ja nousua osoittamaan epäitsekästä rakkautta, siirtymistä itsekkään individualismin pimeydestä yleismaailmallisen hengen valoon.

Jeesus on yksi Jumalan avatara tai jälkeläinen. Hän on syntynyt ilman karmaa ja on harhaista maailmaa (maya) ylempi. Avataralla on ainutlaatuinen voima välittää spiritualiteettiaan, muuntaa ihmisiä kosketuksen, katseen tai tahtonsa voimalla ja osoittaa jumalallisuutta omalla kirkastumisellaan. Jeesus oli korkeimman asteen joogi, joka harjoitti kaikkia joogan lajeja, karma-, bhakti-, raja- ja jnanajoogaa.

Jeesuksen yleismaailmallinen sanoma voidaan tänään palauttaa advaita vedantan avulla. Kristillisten dogmaattisten käsitteiden, kuten sovitus-teorian ja käsityksen ihmisen synnynnäisestä pahuudesta ei enää tarvitse väärentää evankeliumia.”

ADVAITIC CULTURE OF INDIA

Conclusion:
All the Neo-Vedantins whom we studied above are of the opinion that Jesus had a non-dual relation with God the Father and he is inspiring all the humans also to have the same relation with God through the renunciation of the lower self. Jesus shows as the way to become perfect, he shows us our true nature which is divine; he brings us to realization which involves the regaining of the lost selfhood. The central lesson of the life of Jesus to an Indian is the undermining of the false antithesis between human person and God. The abandonment ofthe ego and the soul’s arisal to a sense of its universality is the meaning of the cross. Resurrection is the passage from the death of self-absorption to the life of unselfish love, the transition from the darkness of selfish individualism to the light of universal spirit.

Jesus is one of the avatars or the descents of God, born without karmas and above maya. An avatar has the unique power to transmit spirituality, transform human lives by touch, look or wish, and reveal divinity through transfiguration. Jesus was a yogi of the highest type who practiced all the yogas, namely karma, bhakti, raja and jnana.

Today, the lost universal message of Jesus can be regained with the help of Advaita Vedanta; the Christian dogmatic assertions like the atonement theory and the innate vileness of human nature no more need distort the meaning of the gospel

Tänään vielä Maduraissa, huomenna veljenpoikaa vastaan Chennaihin ja sieltä 20.4. yöjunalla Kanyakumariin.

Devadasi, temppelitanssija, pyhäkköprostituoitu 17.4.2015

(Liitän taas kuvia päälläseisomiuhasta huolimatta.)

Devadasi on Intian ihmemaan entis- ja nykyaikojen temppelitanssija ja kurtisaani. Sana tarkoittaa ”jumalan palvelijaa”. (Thaimaan tuntijat tietävät munkki Acharn Buddhadhasan – Buddhan palvelija, orja – samankantaisia sanoja siis.) Brittihallinto ja kaksi intialaista osavaltiota yrittivät lakkauttaa 1930-luvulla Devadasien prostituutioon viittaavan toiminnan. 1980-luvulla intialaiset osavaltiot Andhra Pradesh ja Karnataka ovat yhä pyrkineet kitkemään devadasien perinnettä edelleenkään siinä onnistumatta.

Devadasi, tamiliksi Devaradiyal, ja halventava nimitys tamiliksi kuuluu: thevadiyal. Ammatille löytyy useita muitakin nimityksiä, lapsi on rakas. Seikkaperäisiä artikkeleita löytyy. Yksi: http://www.natyam.ru/devadasi.html

Suomenkielinen Wikipedia valistaa: ”… devadasit olivat korkealla yhteiskuntahierarkiassa ja yleensä rikkaita ja hyvin koulutettuja temppeleissä tanssivia taitavia esiintyjiä. Devadasien alkuperäisestä tanssimuodosta, Dasi Attamista, kehittyi nykyisen Intian tärkeimpiin lukeutuva klassinen tanssityyli Bharata Natyam, joka pyrki nimenvaihdoksellaan ja tradition muunnoksellaan eroon kurtisaanimaineestaan”.

image
Brihadeeswara-temppelin freskoista

 

 

Vierailimme Brihadiswara (englantiperäisesti kirjoitetaan myös Brihadeeswara) -temppelissä, jonka perustaja Chola-dynastian Raja Raja I (noin 1010) pestasi aikakirjojen mukaan 400 temppelitanssijaa valtaisaan pyhättöönsä. Tytöt silloin, ja vieläkin, myydään tai ”uhrataan” (tietty vastineen toivossa, kuten aina uhratessa. Minäkin uhraan Kristuksen syntien anteeksisaamisen toivossa) ennen heidän puberteetinsa alkua. Heidät naitetaan jumaluudelle, jonka jälkeen he pysyvät muutoin naimattomina. Heillä on kultillinen rooli temppelissä ja lisäksi prostituoidun rooli suhteessa yläkastisiin. Osa on ollut sangen arvostettujakin. Nämä ovat voineet liikkua yläkastisissa piireissä ja istua temppelijuhlissa arvovieraiden joukossa. Vertauskohdaksi mieleni ehdottaa geisha-traditiota. Devadasi-traditio on laissa kielletty, mutta elää edelleen. Sitä on koetettu sekä kitkeä (lähetyssaarnaajat muiden muassa) että jalostaa (teosofit muiden muassa) vapaaksi prostituutio-leimasta.

image

Mangaloren yliopistossa toimiva Sosiologi Jogan Shankar (löytyy myös ilman H:ta: Sankar) erottaa kuusi syytä devadasi-käytännölle (http://www.natyam.ru/devadasi.html).

Se korvaa ihmisuhrit
Se toimii hedelmällisyyskulttina takaamaan maa- ja karjatalouden menestystä ja ihmissuvun jatkumista
Se on varhaisen dravida-kauden fallos-kultin jatkumoa. Shivaahan palvotaan edelleen ja kovasti myös falloksena, lingamina.
Se on vieraanvaraisuuteen liittyneen seksuaalisten palvelujen tarjoamisen tavan jatkumoa.
Se on himokkaaksi rappeutunutta papiston ja maallikkojenkin ”hengellisyyttä”.
Se on tarjonnut välineen alempien kastien alistamiseksi.

New Yorkerista Löysin seuraavan aikamme devadasien hastattelujutun (http://www.newyorker.com/magazine/2008/08/04/serving-the-goddess):
”Of course, there are times when there is pleasure,” Rani Bai said. “Who does not like to make love? A handsome young man, one who is gentle . . .”
She paused for a moment, looking out over the lake, smiling to herself. Then her face clouded over. “But mostly it is horrible. The farmers here, they are not like the boys of Bombay.”
And eight of them every day,” her friend Kaveri (”Kaveri” on myös Tamil Nadussa virtaavan pitkän joen nimi) said. “Sometimes ten. Unknown people. What kind of life is that?”
We have a song,” Rani said. “ ‘Everyone sleeps with us, but no one marries us. Many embrace us, but no one protects.’ ”
”Every day, my children ask, ‘Who is my father?’ They do not like having a mother who is in this business.”

.

Pahaa ja hyvää mainetta 12.4.2015

Lauantai-illan ja sunnuntaiaamun 10.-11.2015 olimme Tangebarissa, nykyisin Tarangambadissa, jonka historiallista rantakatua reunustaa kirkko toisensa vieressä. Yhdestä kuului lauantai-iltana tamil-nuottista ylistyslauluakin. Tarkempi kysely osoitti sen luterilaiseksi porukaksi. Muissakin kirkoissa oli paikalla väkeä, joko vain aikaa viettämässä tai rukoilemassa.

Kristillistä läsnäoloa Trangebarissa on ollut moneksi. Papit Christen Pedersen Storm ja Niels Andersen Udbyneder ovat kuuluisia juopottelustaan, väkivaltaisuudestaan, raiskauksistaan ja jopa tekemistään murhista. ”These two servants of The Lord, whose alkoholic habits were legendary, spread terror everywhere with violence, rape and even murder.” Paikalliset hindut totesivat, että on parempi mennä helvettiin kuin seurata näitä opettajia. Niels Andersen Udbyneder, jonka mielettömyys riisti hengen kahdelta naiselta, ajettiin maanpakoon ja muilutettiin Ceylonille, nyk. Sri Lankalle. Christen Pedersen Storm puolestaan pantiin säkkiin kivien kera, säkki suljettiin ja heitettiin mereen.

9. Heinäkuuta 1706 saapui toisenlaista joukkoa. Bartholomaeus Ziegenbalgilla ja Heinrich Plütschaulla riitti kristittyjen maineen parantamishommia. Parempia miehiä olisi tuskin löytynyt.

Halle-lähetyksen 300-vuotisjuhlan muistolaatta kertaa joitakin Ziegenbalgin ansioita:
”Ole aina ensimmäinen.
Ziegenbalg oli: ensimmäinen protestanttinen lähetyssaarnaaja Intiassa, ensimmäinen tanskalainen kuninkaallinen missionaari, ensimmäinen protestanttisuuden propagoija, ensimmäinen kirjapainotaidon esittelijä Intiassa, ensimmäinen paperikoneen asennuttaja Intiassa, ensimmäinen Uuden Testamentin tamiliksi kääntäjä, ensimmäinen tamilin kielisen Uuden Testamentin painattaja, ensimmäinen tamilin kielisen kalenterin toimittaja, ensimmäinen Saksan kielisten virsien tamiliksi kääntäjä, ensimmäinen tamilin kielisten kirjojen saksaksi kääntäjä, ensimmäinen tamilin kielisen liturgiat käyttöönottaja, Intian ensimmäinen tyttökoulujen perustaja, ensimmäinen kouluasuntoloiden perustaja Intiassa, ensimmäinen ompelimon (tayloring unit?) perustaja, ensimmäinen ilmaisen kouluruokailun esittelijä, ensimmäinen tamilin kielisten koulukirjojen toimittaja, ensimmäinen tamilinkielisen alueen kirkon rakennuttaja, ensimmäinen tamilinkielisen saarnan pitäjä, ensimmäinen paikallisten kirkonjohtajien kouluttaja, ensimmäinen uskontodialogin toteuttaja, ensimmäinen tamilinkielisen sanakirjan toimittaja, ensimmäinen Etelä-Intian jumalien taustan ja polveutumisen (genealogy) selvittäjä, ensimmäinen ekumeenisten suhteiden rakentaja, ensimmäinen, joka ehdotti, että Saksassa opetettaisiin tamilin kieltä.

Yleensä missionaarit ovat tavallista elleivät hieman omalaatuistakin rupusakkia (niinkuin Pirkko ja minä), mutta onneksi on Ziegenbalgejakin. Heitä lisää ja eläkööt sellaiset kauan!